Taisi olla kevät 2005, kun kävin Seinäjoen urheiluvälineliikkeessä vieraileella Asics-klinikalla. Tämä oli toki sitä aikaa, kun kaikki tarvitsivat paljon vaimennusta ja ylipronaatiotukea, ja sainkin saman tuomion ja mukaan tarttuivat Asicsin GT-2100-sarjalaiset (olikohan 2160?). Kenkä oli kuin valettu ja en edes harkinnut mitään muita tossuja ennen oman sisäisen raastonrakastajan uudelleen löytymistä vuoden 2011 lopulla. Tämän jälkeen kenkävalikoima on karttunut polkujuoksukengällä, nastakengillä ja kevyemmillä kisakengillä. Näille tossuille yhteistä on pronaatiotuen puuttuminen kokonaan (sekä niukempi vaimennus). Näiden kenkien käyttö oli lähinnä satunnaista ja olin iloinen, ettei tuen puuttuminen aiheuttanut mitään vaivoja.

Kuitenkin viime kesänä lähes 100% harjoittelusta tapahtui polkujuoksukengillä ja tänä talvena jälleen juoksin lähes 100%:sti nastakengillä. Ja molempien parin kuukaden jakson jälkeen nopea siirtyminen asfaltille ja ylipronaatiotuettuihin kenkiin aiheutti samanlaisia polvivaivoja: polvet (etenkin ja ensin oikea) tuntuvat löysiltä ja voimattomilta sekä nivelet tuntuvat jatkuvasti kääntyvän yli. Viime kesästä viisastuneena olen pitänyt lihaskuntoharjoittelua lenkkeilyn rinnalla ja ottanut ajoissa taukoa, jotta pidempi telakka siirtyisi edes ensimmäisen kisan jälkeiseksi. Tänään sitten neutraaleilla kisatossuilla kevään ensimmäistä kovaa lenkkiä tempoessani huomasin, etteivät polvet vaivanneet ollenkaan - edes kovassa vauhdissa alamäessä.

Väärän malliset kengät kuulemma aiheuttavat nimenomaan polvivaivoja, joten olenko nyt parantunut ylipronaatiostani? Vai ovatko jalkani vain tottuneet ja sopeutuneet neutraaleihin tossuihin liiankin hyvin ja killisiä muutoksia vain pitäisi välttää? Vai onko vaivoilla mitään yhteyttä ja vain onnistunut teippaus pelasti minut tänään; polvet on kyllä sököt?